lauantai 27. kesäkuuta 2009

Sekoileva siili

Näin muutama päivä sitten merkillisesti käyttäytyvän luontokappaleen. Siili kömpi ruohikosta tielle, jääden pyörimään ympyrää. Tovin elukan neuroottisen oloista nascarointia kauempaa katseltuani kävelin lähemmäksi, olettaen sen tässä vaiheessa joko rientävän pusikkoon piiloon tai syöksyvän sykkyrälle. Pieleen.

Siili viuhtoi rinkiään suurin piirtein metrin päässä minusta eikä tuntunut noteeraavan läsnäoleiluani. Otuksen toinen takajalka vaikutti olevan jotenkin vinksallaan, mutta se yksistään ei riittänyt selittämään viipottajan puuhia. Ainakin uskon, että normaalisti siili pystyisi kompensoimaan lievän raajavammansa ja kulkemaan edes osapuilleen suoraan. Eikä totaalijumittavan ostoskärryn elkein. Traumaravaamista? Itsetuhoisia aikeita? Lopunajan enteitä? Mitä lie.

Vaikka tapahtumanäyttämönä toimiva tieosuus olikin verraten hiljainen, lakoninen liiskautumiskuolema häälyi piikikkään pölvästin yllä. Päätin puhutella elukkaa. Tein tämän selkeillä tilanteeseen liittyvillä suomen kielen ilmauksilla, vaikka sinänsähän olisi ollut sama vaikka olisin puhunut urdua tai siteerannut jotain Frederikin takavuosien rallia. Siili reagoi tähän tiuhentamalla tahtia. Eräänlaista paimenkoirataktiikkaa hyödyntäen ja ruohikon eduista asvalttiin nähden kohtuullisella äänenvoimakkuudella tarinoiden blokkailin otuksen pois ajoradalta. Onnistuneen ruohikkoonjohdatuksen jälkeen katsoin asian omalta osaltani loppuun käsitellyksi.

Melko suurella todennäköisyydellä joku nyt pahoitti yllä kerrotusta mielensä ja oireilee siellä jossain pohjalta "mixezä vieny sit siilii niiQ eläinsairaalaa vitu hyljevauvan mördereerääjä nazikusipää!!1!2!". Sovitaan että olen.

SR

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

I know what I'm doing

Tuli eilen vaihteeksi juopoteltua isommalla porukalla kuin vain Herra Ryhäsen seurassa. Kouluaikojen kuva-artesaani -ystävät ja toisen puoliso saa aikaan sekavuutta. Ilmeisesti minulla on myös humalaisen tuuria - tuli taas piruiltua Yanquin suuntaan, mutta hyvinhän se meni. Nyt on joku vähän isompikin tuottajatäti kaverina Ulostekirjassa. Kolmatta jalkaa vaan oven väliin, niin parin vuoden kuluttua olemme tienanneet Ensimmäisen Miljoonamme T's Kingdom -albumeilla ja toimintafiguureilla.

Sain myös eilen tietää olevani friikki; kävi ilmi, ettei kaikilla ihmisillä ole pientä aukkoa peräreikänsä yläpuolella kuten minulla. Olenko minä syntynyt hännän kanssa joka on sittemmin amputoitu ennen tosiolevaisuuteni alkamista? Vanhemmilla on kyllä nyt selitettävää. Pitää kysyä asiasta veljen tulevissa häissä, kun olemme kaikki humalassa. Humala on nimittäin tosiolevaisuutta.

- T. A. Kakkonen

Kiva ja herkkä

Runoa pukkaa tähän väliin. Vapise Tommy Tannebaum.

Kiva ja herkkä
mitä käyttöä on
sille lutkilla jotka haluu kunnon panon?

Siivo ja raitis
se ei polttais tai jois
vittu heroinistikin kai parempi ois

Sivee ja kaino
tuskin edes käteen
vetää kun eihän nyt tollasilla ota eteen


SR

torstai 11. kesäkuuta 2009

Nero nukkuu ja nukkumaan jää

Jotkut osaavat tehdä nerokkuuksia vaikka unissaan. Minä osaan vain niissä; suhteellisen usein tulee nukkuessaan koettua visioita, joissa sävellän musiikkia (tuolloin pystyn suoranaisesti kuulemaan nuo luomani sinfonisesti soljuvat ja ryöppyävät orkestraatiot). Muunkinlaista luovuutta ilmenee. Pari yötä sitten rakentelin kotimaista tilannekomediaa, joka olisi sijoittunut 70-luvulle ja tapahtunut kokonaisuudessaan kirjakaupan varastossa. Muistan kehitelleeni henkilöhahmoja ja juoniaihioita, onnitellen itseäni varsinaisen kultasuonen paikallistamisesta.

Ikävä kyllä aamulla minulla ei ollut enää minkään valtakunnan aavistuksenpuolikastakaan, miten ihmeessä moisista lähtökohdista muka saisi sitkon kasatuksi. Hahmogalleria innovatiivisine käänteineen oli häipynyt tehokkaasti, joten niiden toimivuutta tai ei-toimivuutta en päivätolkun valossa päässyt testaamaan.

Musiikilliset kykyni ovat nähtävästi vieläkin arempia valvetilalle. Vaikka tavallaan olisikin houkutteleva ajatus jollain tasolla uskotella itselleen olevansa jonkinlainen uinuva lahjakkuus, joka ei vain onnistu yhdistämään tätä osaa itsessään oleellisessa tilanteessa (eli hereillä) niihin mielensä osa-alueisiin, jotka mahdollistaisivat noiden nokturnaalisten geniuspurskahdusten työstämisen kanssaolennoille näkyvään ja kuuluvaan muotoon, totuus lienee huomattavasti tylsempi (ja tuo lause oli aivan liian pitkä). Koko juttu on pelkkää perinteistä unennäköä, samaa nonsenseä kuin ne muutkin kanavaluistelut ja räystäälläroikkumiset, joita pää epäluotettavan virustorjunnan ja kiintolevyn eheytyksen sivutuotteena tajukankaalleni loihtii.

Huoh.

Kerran sävelsin ja sanoitin uinaillessa kappaleen, jonka Jippu levytti (edelleen siinä samassa unessa, toim. huom.) hittiseuraamuksin. Aamulla muistin vain pätkän melodiaa, ja sanat:

"Ystävät on kadonneet, taivaan tuuliin haihtuneet
Tahdon tuikata tään kaupungin nyt tulen liekkeihin"

SR

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

On se ihmisrotu kummallinen. Jostain syystä valtaosalla ihmisistä on pakkomielle uskoa jonkin sortin jumaluuksiin. Itsellä ei koskaan ole käynytkään mielessä, että olisi jotakin elämää suurempaa. Miksi olisi? Miksei Universumia voi mieltää samaan tapaan aina paikallaan olleeksi kuten uskikset mieltävät Jumalan? Se on heille kovin vaikea konsepti. Ihmiset ovat myös vittumainen rotu --- suurin osa uskonnoista keskittyy antamaan moraalisia ohjeita hyvään ja reiluun elämään, tosin sillä lupauksella että kuoleman jälkeen pääseekin sitten jonkin sortin paratiisiin tai taivaaseen irstailemaan. Olenko minä sitten outo, kun olen koko ikäni elänyt "moraalista" ja hyvää elämää, yrittäen olla kiltti ja ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan, ilman Raamatun, Koraanin tai vastaavan enempää tutkiskelua? Kyllähän ne kirjat antavat suhteellisen hyödyllisiä moraalisia oppeja ja neuvoja, mutta pitääkö siihen joku jumaluus sotkea? Vai haluavatko muut ihmiset koko ajan tappaa minua, mutta eivät sitä tee kun pelkäävät Jumalien Kostoa? Emmeköhän me ole rotuna valmiita hylkäämään pelkoelämän ja siirtymään älykkääseen, "kiwaan" elämään ihan järjellämme.

Olipa taas turha kirjoitus.

T. A. Kakkonen

maanantai 25. toukokuuta 2009

Poliisin brutaali biitti

Pettymys! Kylillä puhuivat, että basso.fi olisi hupsujen juttujen tyyssija. Kyllähän sieltä tiettyjä, ilmeisen vilpittömiä kliseitä ja hyytävän komppaavaa word up -settii löytyi, mutta yllätyksekseni myös ihan järkeviä (tässä määritän järkevyyden yksioikoisen ahdaslahkeisesti suhteessa omaan maailmankuvaani ilman sen ihmeempiä filttereitä, mikä kaikille doupin shitin ystäville tiedoksi saatettakoon) lausuntoja asioista ja niiden viereltä. Kirjastossa tulee myös joskus lueskeltua Bassoa (siis lehteä, doh!), koska ei-tod-niin-kiinnostavien räppireportaasien lisäksi siellä käsitellään elektronisen musiikin tuoreimpia kotkotuksia otteella, josta ainakin minulle pääsee syntymään vaikutelma, että kirjoittajat jopa suurin piirtein tietävät mistä kirjoittavat - ei mikään täysin mitätön saavutus näinä aikoina. Lisäksi läystäke on grasukkaassa mielessä suht kunnianhimoinen (Toisin kuin tämä blogi. Kuitenkin joku siitä huutelisi. Paskiaiset.).

Onneksi foorumille oli sentään joku juuri puklauttanut propagandapläjäyksen tästä. Kyseessä saattaa jopa olla vakavissaan väännetty sivusto, ainakin ensivaikutelma oli vähemmän pahkasikamainen kuin esim. näillä. Juu, onnea vaan vallankumoustenne kanssa itse kullekin säädylle ja yhteiskuntaluokalle. Jos vaikka itse urhea Pohjois-Korea innostuisi töräyttämään kipakat alkutahdit kansannousulle täällä meilläkin.

Takku on anarkismihuuruineen viihdyttävä pieninä annoksina, mutta sitä on ihan teknisessä mielessä hieman työlästä lukea (tai voihan niillä olla jokin häirintätaajuus päällä häätämässä lihansyöjäfasistit loitolle, mene tiedä). Mietityttää vain, kuinkahan nuo suurella todennäköisyydellä varreltaan itseänikin heppoisemmat ja umpiurbaanit kaaoksen sankarit oikeasti pärjäisivät, jos järjestäytynyt yhteiskunta sattuisi romahtamaan tässä joku vähemmän kaunis päivä?

SR

PS. Mikäli Sosialistiliitto ja Yhtyneet Anarkomarkot Ry nyt kuitenkin vallankeikauksensa suorittaa, ja meikäläisenkin näistä herjapuheista seinää vasten Uuden Uljaan Maailman tieltä sysää, viimeiset sanani saattanevat hyvinkin olla muropakettimaisesti: Hipeille pamppua.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Ja taas meitä potkitaan

Suomi olisi hyvä maa, ellei meillä olisi kusipäistä koostuvaa hallitusta. Sainpa taas tietää hallituksen viisaasta päätöksenteosta; Baltian maista tuleva tupakan ostaminen ei vapaudukaan EU:n mukaiseksi, vaan määrät pysyvät ennallaan. Tekosyynä käytettiin sitä, ettei niissä ole suomenkielisiä varoitustekstejä. Just joo, taas rehellistä verojamaksavaa (mutta tupakoivaa) kansalaista potkitaan päähän. Toivottavasti EU antaa Suomelle miljardisakon, nyt me idiootit kyllä sen ansaitsemme.

Tässäpä viesti SUPO:n terroristiyksikölle - eduskuntarakennus pitäisi pommittaa raunioiksi.

Ennen äänestin Kokoomusta, nyt en enää taida.

- T. A. Kakkonen