Näin muutama päivä sitten merkillisesti käyttäytyvän luontokappaleen. Siili kömpi ruohikosta tielle, jääden pyörimään ympyrää. Tovin elukan neuroottisen oloista nascarointia kauempaa katseltuani kävelin lähemmäksi, olettaen sen tässä vaiheessa joko rientävän pusikkoon piiloon tai syöksyvän sykkyrälle. Pieleen.
Siili viuhtoi rinkiään suurin piirtein metrin päässä minusta eikä tuntunut noteeraavan läsnäoleiluani. Otuksen toinen takajalka vaikutti olevan jotenkin vinksallaan, mutta se yksistään ei riittänyt selittämään viipottajan puuhia. Ainakin uskon, että normaalisti siili pystyisi kompensoimaan lievän raajavammansa ja kulkemaan edes osapuilleen suoraan. Eikä totaalijumittavan ostoskärryn elkein. Traumaravaamista? Itsetuhoisia aikeita? Lopunajan enteitä? Mitä lie.
Vaikka tapahtumanäyttämönä toimiva tieosuus olikin verraten hiljainen, lakoninen liiskautumiskuolema häälyi piikikkään pölvästin yllä. Päätin puhutella elukkaa. Tein tämän selkeillä tilanteeseen liittyvillä suomen kielen ilmauksilla, vaikka sinänsähän olisi ollut sama vaikka olisin puhunut urdua tai siteerannut jotain Frederikin takavuosien rallia. Siili reagoi tähän tiuhentamalla tahtia. Eräänlaista paimenkoirataktiikkaa hyödyntäen ja ruohikon eduista asvalttiin nähden kohtuullisella äänenvoimakkuudella tarinoiden blokkailin otuksen pois ajoradalta. Onnistuneen ruohikkoonjohdatuksen jälkeen katsoin asian omalta osaltani loppuun käsitellyksi.
Melko suurella todennäköisyydellä joku nyt pahoitti yllä kerrotusta mielensä ja oireilee siellä jossain pohjalta "mixezä vieny sit siilii niiQ eläinsairaalaa vitu hyljevauvan mördereerääjä nazikusipää!!1!2!". Sovitaan että olen.
SR
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti