Sain kuulla tässä tänään, että läheinen sukulaiseni kuoli anoreksiaan. Ukko oli sairastanut tautia jo lähes vuosikymmenen ellen väärin muista. Se siinä taudissa pistää miettimään, että miten ihminen voi vihata itseään niin paljon? "J" ei koskaan ollut lihava, ja kaveri oli perkeleen fiksu. Silti hän ei varmaan koskaan ollut tyytyväinen itseensä. Hyvin surullista. Toivottavasti J sai nyt edes kuolemassa rauhan sielulleen. Vuodatin muutaman kyyneleen hänen muistolleen, samalla yllättyen että yleensä pystyn enää itsekään itkemään. Mielenterveysongelmat ovat länsimaiden uusi syöpä.
See you sometime in the Future, J.
- T. A. Kakkonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti