Kirjoittanen hyvinkin, vaikkei aikomukseni koskaan ollutkaan mitään saakelin...tällaista ryhtyä tekemään. Kunhan satuin tokaisemaan T.A:lle, että hänen pitäisi kirjata juttujaan ylös, siinä määrin omintakeisia mietteitä herralla tuppaa olemaan. Vaati sitten, tuo hyväkäs, että minunkin on tänne soperreltava.
No, olenhan minä Facebookissa ja nykyään jumalauta jopa Twitterissä! (sen vaikuttimista enemmän joskus toiste, ehkä) Blogeista en paljoa tiedä. Kuka niitä lukee? Tutut ehkä, ja jotkut satunnaiset random-tyypit kai. Post-post-post-postmodernia yksinpuhelua. Minähän yleensä vain kyyhötän hiljaa nurkassa ja toivon ettei kukaan huomaa.
Samanlaiseksi suorittamiseksi menee kuin Ungroupinkin kanssa. Kohta varmaan tulee taas jotain niin saatanan tekohauskaa hehhehheetä, että. Huolettoman ilmaisun simulointia hinkkaamalla niin maan perusteellisesti joitain detaljeja joita kukaan ei tule edes rekisteröimään. Öisin kierin sängyssä miettimässä että olipas heikko postaus ja olisi pitänyt käyttää tätä tai tuota sanamuotoa sen ja niiden sijasta. Tai sitten hapoissani kirjoitan jotain mitä ei missään nimessä pitäisi ja joku loukkaantuu. Joko muut tai sitten minä itse.
Olisi vaan pitänyt olla ihan hiljaa.
SR
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti